Haarukointi: Aukko ja syväterävyys

Suoritin maanantaina kameratekniikan harjoituksen, jossa testasin kameran syväterävyyttä.

Set up

Asettelin työpöytäni ikkunan äärelle parhaan valotuksen varmistamiseksi. Takaseinä koostuu päällekäin ladotuista pahvilaatiokoista joihin on teipattu kiinni litoposteri. Pöytää peittää sinisenharmaa voimapaperi.

Asettelin kuvauskohteeni pöydälle 5-10 cm toisistaan, lähin ja taaimmaisin noin metrin päässä toisistaan, kamera yhteensä kahden metrin päässä takaseinästä. 

Kamera on kiinnitetty jalustaan pöydän korkeudelle ja tarkennettu keskimmäiseen sotilashahmoon. Käytin kameran Aukon Esivalinta -tilaa kuvatessani.

Editointi

Valotus kuvissani on hieman epäsäännöllinen, sillä käytin kuvauksissa ainoana valonlähteenäni luonnonvaloa kuvauspöytäni viereisestä ikkunasta. Päivä oli pilvinen, ja valon määrä vaihteli jatkuvasti. Yritin ajoittaa kuvani sellaisiin hetkiin joissa valoa oli suunnilleen saman verran, mutta kuvien valotuksessa oli kuitenkin aika suuria eroja. Yritin tasoittaa valotusta Lightroomissa, mutta koska sovellus on minulle vielä aika uusi, kuvissa on vielä havaittavissa pientä vaihtelua valotuksessa.

Valotuksen lisäksi lisäsin vihreiden sotilashahmojen värin kylläisyyttä ja vähensin kuvien kohinaa hieman.

Pohdintoja

Kuvissani näkyy aukon merkitys syväterävyyden kannalta, mikä alunperin oli tarkoitukseni harjoituksella. Totesin tosin, että jos olisin suorittanut haarukointikuvauksen eri asetuksilla kuin nyt, olisin voinut tutkia kuvissa syväterävyyden lisäksi myös aukon vaikutusta kuvan valotukseen.

Olisi mielenkiintoista suorittaa vielä toinen haarukointi, jossa käyttäisin manuaaliasetuksia ja vertailisin juuri aukon koon vaikutusta valotukseen. 

Harjoitus olisi myös ollut parempi suorittaa esim ulkona, jossa tilaa syvyyssuunnassa olisi paljon enemmän ja taaimmainen tausta huomattavasti kauempana kuvauskohteista. Tunsin silti saaneeni suoritettua harjoituksen ihan hyvin näin sisäoloissa.

Editoimaton kuva

Valmiit kuvat

Työsuunnitelma: Haarukointi

Suunnitelmanani on oppia käyttämään järjestelmäkameraa paremmin harjoittelemalla kameratekniikkaa. Maanantain ja tiistain aikana tulen toteuttamaan haarukoinnin, jossa kokeilen suljinajan, aukon, ja ISO-arvon eri asetuksia. Jos aika loppuu kesken minun on myös mahdollista jatkaa tehtävää keskiviikkona. 

Perjantaina suoritin tiedonhakua kameratekniikasta ja haarukoinnista. Luin vanhoja muistiinpanojani ja tutustuin aiheeseen artikkeleiden ja Youtube-videoiden kautta. Tässä artikkelit jotka luin haarukoinnista:

Parempi tulos haarukoimalla | Digikuva

Bracketing eli haarukointi | Matti Mattila

Bracketing - What Is It and what to do with the Images? | Digital Photography School

How to Use Bracketing to get Your Best Shot | Digital Photography School

Toteutan haarukoinnin seuraavan tehtävänannon mukaisesti:

Aukon haarukointi 

• Valitse kameraan A tai Av asetus eli aukon esivalinta
• Tee itsellesi valmiiksi 20 kpl paperiliuskoja - (koko 4 cm x 8 cm)
• Tee pöytätasolle valitsemistasi pienesineistä sommitelma siten, että jotkut esineet ovat aivan pöydän takalaidalla, jotkut aivan etulaidalla ja osa keskialueella ja sen läheisyydessä.
• Kyyristy kuvaamaan pöydän tasolle sommitelmaa
• Tarkenna sommitelman keskellä olevaan esineeseen.
• Aloita kuvaaminen asettamalla suurin aukkoarvo, mitä objektiivistasi löytyy
• Kirjoita lapulle ylös tämä aukkoarvo ja saman aikaisesti tähtäimessä näkyvä suljinaika. Aseta lappu keskelle sommitelmaa.
• Ota kuva
• Valitse seuraava aukko arvo ja toista ohjeiden mukaan kuvausta kunnes olet käynyt kaikki objektiiviltäsi löytyvät aukkoarvot läpi.
• Lataa ottamasi kuvat koneelle ja tutki mikä vaikutus aukkoarvolla oli kuviin?

Tulen aukon haarukoinnin lisäksi tekemään myös ISO-arvon haarukoinnin sekä suljinajan haarukoinnin samalla menetelmällä.

Ajan salliessa haluaisin myös harjoitella sopivan valotuksen löytämistä, soveltaen aukon, suljinajan ja ISO-luvun eri yhdistelmiä.

 

Valokuvaus ja Aukko

Aukko (aperture) on kameran objektiivissa oleva aukko, joka määrää kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Aukon koon voi määritellä kameran asetuksilla. F-luku kertoo aukon suurudesta: pieni f-luku tarkoittaa suurta aukkoa ja suuri f-luku pientä aukkoa.

Objektiivin nimestä ilmenee objektiivin suurimman mahdollisen aukon koko. Objektiivin nimi voi olla esim. Canon 50mm f/1.8, mikä tarkoittaa että kyseisen objektiivin suurin mahdollinen aukko on f/1.8. Zoom-objektiiveissa maksimiaukko voi vaihdella.

Milloin siis käytetään pientä ja suurta aukkoa?

Aukon koko vaikuttaa syväterävyyteen, eli kuinka suuri alue tarkennuspisteen edessä ja takana on myös tarkka. Suurta aukkoa käyttäessä, syväterävyys on kapea, kun taas pientä aukkoa käyttäessä on laaja syväterävyys.



Kapea syväterävyys (narrow depth of field) tarkoittaa, että kamera tarkentaa vain tiettyyn pisteeseen, ja kaikki lähempänä tai kauempana kamerasta olevat elementit ovat epätarkkoja. Laaja syväterävyys (wide depth of field) taas tarkoittaa, että sekä lähellä, että kauempana kamerasta olevat elementit ovat tarkkoja.



Maisemakuvissa käytetään pientä aukkoa, jotta sekä kuvan etualalla olevat kivet, että kaukana taustalla olevat vuoret ovat tarkkana kuvassa. Kapea syväterävyys on hyvä, jos taas haluaa, että katsoja keskittyy tiettyyn elementtiin eikä katse harhaile taustaan tai sivuelementteihin. Esimerkiksi tuotekuvissa ja henkilökuvissa kannattaa käyttää kapeaa syväterävyyttä.

Kannattaa myös huomioida, että kosak pieni aukka rajoittaa valon pääsyä kameraa, pimeässä kuvatessa on käytettävä suurempaa aukkoa, jotta kuvasta ei tule liian pimeä.





Lähteet:

Valokuvauksen perusteet: aukko | Kamerakoulu.fi